Tietoa minusta

Petri Luostarinen

Sosionomi (AMK), työnohjaaja (STOry), johdon työnohjaus/coach® opiskelija

Työskentelytapani pohjautuu humaaniin ja postmodernista filosofiasta kumpuavaan ajatteluun. Uskon, että todellisuus ei ole yksiulotteinen eikä tieto yksiselitteistä. Me elämme moniäänisessä maailmassa, jossa merkitys rakentuu suhteessa, ei valmiissa malleissa.

Taustani on sosiaalialalta, ihmisten tukemisen ja kuulemisen parista elämän eri vaiheissa. Tämä antaa minulle herkkyyttä nähdä tilanteita toisin, kuulla rivien välejä ja kysyä asioita, jotka usein jäävät sanomatta.

Minua kiinnostaa erityisesti, miten ajattelua voi kirkastaa ja miten dialogi voi toimia voimana tilanteissa, jotka ovat sumuisia tai ristiriitaisia. Uskon, että hyvässä dialogissa voi syntyä jotain sellaista, mitä ei ollut ennen ja joka on enemmän kuin osiensa summa. Työnohjauksessa pyrin tukemaan reflektiokyvyn kehittymistä, sillä se vahvistaa edellytyksiä käydä tällaisia keskusteluja. Parhaimmillaan dialogi ei vain selvennä, vaan luo uutta.

Työssäni pidän tärkeänä elävänä olemista, sitä että vuorovaikutus on aidosti läsnä, ei pelkkää roolien tai sanojen vaihtoa. Moni keskustelu lähtee eloon vasta silloin, kun mukana on myös jotain henkilökohtaista. Ja tässä teille vähän henkilökohtaista: Jos keskustelu ajautuu musiikkiin, polkupyöriin tai vaikka retkivarusteisiin, minusta saa helposti innostuvan juttukaverin. Kitaroissa minua viehättävät erityisesti soitettavuus ja kauneus, ei niinkään rakenteet. Niitä on ehkä vähän enemmän kuin järki sallisi, mutta ei vielä liikaa. Musiikkia kuuntelen eniten rockin, bluesin ja jazzin suunnalta, mielellään hyvästä äänentoistosta. Välillä huomaan kuuntelevani kappaleita, jotka eivät muuten kiinnostaisi, mutta kuulostavat niin hyvältä, että niitä tekee mieli kuunnella silti. Ehkä juuri siksi koen tärkeäksi myös työssäni sen, miltä jokin tuntuu, ei vain mitä se on.